Pitkästä aikaa jaksaa tännekin koittaa kirjoittaa. Nyt on masennuksen lisäksi flunssa iskenyt....no onpa aikaa parantua,kun ei ole kiire minnekkään.

Olen aika ajoin etsinyt kaikkea tietoa masennuksesta ja tänään silmään osui tälläinen artikkeli Lääkärilehdestä, vaikuttaa aika mielenkiintoiselle.  Ja myös tälläinen artikkeli löytyi samasta paikasat. 

Ensimmäinen oli " Vakava masennus voi ilmetä kyltymättömänä ruokahaluna", no sitä ainakin ajoittain on ja vyötäröltä sen ainakin näkee...vyötäröä ei siis näy.

Toinen artikkeli oli "Muistivaikeudet voivat enteillä masennusta" . Tämä tuntuu jotenkin tutulle, pitkään on jo ihmetellyt,että kun mikään ei meinää pysyä muistissa ja kaikki tärkeät asiat pitää laittaa paperille, onneksi aiemmin opittu asia on muistissa, ainakin osin.  Monta vuotta jo on tuntunut että on turha opetella mitään uutta, kun ei kumminkaan muista mitään, no tuohan siis selittäisi sen.

Tuntuu että elämäni on kuin vuoristorataa, sinne alaspäin menoa ainoastaan, joskus haluaisin vielä nousta täältä alhaalta vähän ylemmäksi, mutta kait tämä prosessi on vielä pahasti kesken.

Eilen pystyin sanomaan ääneen ajatukseni ja sen seurauksena olo hieman helpottui. Itkenyt olen kovasti ja tuntuu että kaikki voimat ovat hävinneet, ne vähät viimeisetkin.  Eilinen päivä hieman avasi silmiäni ja sai näkemään omien ajatusten mielettömyyden, nyt mietin että selviänkö kotona vai olisiko sittenkin pitänyt lähteä hoitoon, no nyt koitetaan kotona oloa vielä ja onneksi pystyin puhumaan myös puolisolle jolla on jalat maassa ja tukee minua.  Hoitaja jolle ensin puhuin on todella mukava ja kuuntelee, ei syyllistä, niinkuin kesällä koin toisen hoitajan kanssa keskustellessani.

Kohta puoli vuotta sairauslomalla oloa on takana. Toinen mieliala lääke jo kokeilussa, eikä tunnu apua vieläkään olevan mistään. Joten jospa tällä tavalla saisi jotain edistystä aikaan, no ainakin jotain ajanvietettä.

 Saa nyt nähä sitten kuinka aktiivisesti tätä jaksaa päivittää.  Ja kielioppi virheitä on varmasti kaameesti ja sekalaisia murre sanoja, mutta tää on tätä mun elämää ja mun tapaa koittaa päästä tästä loputtomalta tuntuvasta suosta ylös ja paljon varmaan tulee kirjoitettua purnausta että valitusta.